keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Gerbiiliterrojen uudet sisustukset ja ratkaisu puruihin ruokakupissa! :) +marsujen kinttukollaasi!

Moikka moi!

Tovi tässä on vierähtänyt viime postauksesta, joitain syitä siihen voisin avata tämän rävellyksen loppupuolella. Tänään join jopa 1,5 isoa kuppia kahvia herättyäni ja inspis vei mennessään gerbiilien hyväksi. :D Elikkäs uudet sisustukset ja siivouksen saivat terroihinsa. Naiset ensin! :)


 Ensiksi tyhjensin terrasta vanhat purut veks ja tietenkin muutkin härpäkkeet.

 Sitten länttäsin sinne kerroksen puruja ja toisen reilun kerroksen heinää.

 Taas kerros purua. Ai miksi heinää tuolla välissä? Se tuo puruun mukavasti rakennetta kun gerbiilit rakastavat kaivaa tunneleita ja siinä vasta tekemistä onkin jos intoutuvat vielä silppuamaan heinää. :D

 Juu niin! Tämä on se miun "patentti"ratkaisu ainaiseen ongelmaan siitä, että gerbut sudittavat purut ruokakippoonsa. Kippaan ruoat tuonne ruudukkomökkiin ja pysyvät pitkään syöntikelpoisina ja puruttomana! Ilostuttaa ettei tule yhtään niin paljoa hävikkiä ruoassa kuin silloin jos jatkuvasti saa kippailla puruisen ruokakupin sisällön veks. Lisäksi laitoin tuonne vessapaperia pesämatskuksi ja herkkupähkinöitä ja siemeniä.

 Mökki ja romppeet terraan ja on valmista! Irtaimistona näillä on tuo kookospähkinä (jossa aina nukkuvat), tietenkin vesipullo ja puruihin hautautunut kahvikuppi suditusta varten. Pahveja on monenlaisia ja olen huomannut nuo paperiset biojätepussit aika kivoiksi virikkeiksi myös! :)



"Täh?"

Nämä ensi ystävänpäivänä 1v täyttävät tytöt ovat todella aktiivisia vipeltäjiä, sanoisin, että jopa aktiivisempia kuin nuo miun pojat.

Sitten poikien systeemit:

 Tyhjennetyn terran ihmettely.


Eilen tuli uusi purupaali! :)

 Kerros purua ja sitten reilu kerros heinää näillekkin.

Ihmettely käynnissä.. :D

 Sitten vielä yksi kerros purua. "Täh?"

Poikien mökki. Samat kuviot.

 Tuolla mökin takana on pahveja moneen lähtöön! Ei ainakaan tekeminen lopu. :D



Nenä! :)

 Tuo mitä gerbuilla on nyt syönnissä on muuten tätä tavaraa.

Lisäksi joku tovi sitten hommailin vauvaöljyä jos sattuupi marsujen puhdistushommissa tarvitsemaan.

Sitten kinttukollaasi, jonka jo olenkin MARSUMAYHEMIN FB-sivuilla jo julkaissut joku aika sitten. :)

 Gaia vielä kun oli omassa prinsessaboksissaan. (nykyisin siis asuu Kauhiksen kanssa vuoden loppuun asti, jos kaikki menee hyvin, niin poikasten LA olisi 11.1-13.1.)

 Nifra. :D

 Rapsu pitää etutassuja lepäillessään pisimmällä muihin verrattuna.

Ritarin kinttu ja Yamsu muuten vaan relaa. Kaikki ovat salakuvia, jotka olen räpsinyt itse sohvalla vieressä ollessani. :D

Jaa niin miksi hiljaiseloa? Mie löysin itseni viimeviikolla matkaamasta Loviisaan! (Jossa siis en koskaan ollut käynyt..) Ai miksi? Mie löysin ihmisuroon itselleni ja hän sattuu asumaan siellä.

Huomenna taasen bussia pääsen odottelemaan..

Äitini varsin avuliaasti on käynyt eläimiäni katsomassa/ruokkimassa/vaihtamassa vesiä kun olen ollut pois. Ja maksimissaan olen koskaan ollut 3vrk pois eläinteni luota, täytyy myöntää, että viimeviikolla iski ikävä monstereitani siinä 1,5-2vrk kohdalla..

-M

3 kommenttia:

  1. Voi ei, ihanaa että oot löytänyt ihmisen rinnallesi ja oot onnellinen <3 Voin vaan omasta kokemuksesta sanoa, että se oman sielunkumppanin löytäminen siihen vierelle ja lähelle on vaan huimasti elämänlaatua parantava asia jota ei voita mikään!

    Ja oi että noita gerbiilejä. Mä oon alkanut tykkäämään niistäkin, en tiiä mikä mulla on! Millasia sun gerbiilit on jos esim. niitä haluaisit käsitellä? Tai pystyykö niitä hyvin käsittelemään/onko ne mitään käsilössyköitä yleensä, siis gerbiilit muutoinkin? Muistan kun ala-asteella mulla oli kaveri jolla oli kolme gerbiiliä ja niitä syliteltiin aina oikein urakalla, mutta sitten samalla nyt kun aikusen ihmisen silmin kattoo niin ne on niin kauhean vikkeliä ja aktiivisia että saisko niitä muka kädessä pysymään millään... Eipä sillä että se ois mikään lemmikin kriteeri mulle, onhan meillä noita hölmöjä robojakin joista ehkä 2/3 on käsiteltävissä ees jotenkin, mutta silti.

    Joo tulipas stoori taas. :D Sun blogia on vaan niin kiva kommentoida kun et ehkä siitä pahastu että jaarittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu aivan hillitöntä kuinka hyvin yht'äkkiä voinkaan! Tämä kyseinen ihmisuros on kyllä sellainen, että hänet mielelläni pidän hamaan loppuun asti. :D <3

      Vastaavasti mie oon Odinin myötä alkanut kattelemaan kiinareita "sillä silmällä".. :D Gerbiilit ovat kyllä ihania myös. Kärsivällisellä totutuksella niistä yleensä saa käsiteltäviä, vaikkakin kovia vipeltäjiä ovatkin. :) Itekki lapsena joskus kaverin gerbiilejä käsitellyt, nykyisin hiukka kyllä hirvittää kun pahin painajainenkin sisältää sen, että nuo pääsisivät karkuun.. :D

      Ihan rauhassa saat niin pitkästi kommentoida kun haluat, mukavaahan se vaan on kun jaksat kommentoida miulle niin usein! :)

      Terkkui Odinille ;)

      Poista
    2. Välitän terkut Odinille. :D Voi kun pääsisit jossain joskus sitä pallottelemaan, se on niin ihana käsiteltävä. Roikkuilee vaan sormista ja istuskelee kädellä.

      Gerbiilit ois ehkä vähän monipuolisempia katselulemmikkejä kuin nuo robot. Robojen touhuja on siis aivan ihana seurata ja ne on ehkä söpöimpiä otuksia mitä voi keksiä, mutta kun ne on yöeläimiä niin saisi jotain vaihtelua. Ei tosin nyt ole resursseja, mutta ehkä joskus sitten. :) Musta kyllä tuntuu että oisin robojakin käsitellyt lapsena ihan huoletta, mutta nykyään pelkään sitten että karkaavat. Sen siitä saa kun kasvaa aikuiseksi. :D

      Poista

Heippa,

anonyyminä kommentoimisen suuresta suosiosta huolimatta pyydän sinua kuittaamaan kommenttisi tunnistettavalla nimellä tai nimimerkillä, kiitos! :)

-M