tiistai 31. joulukuuta 2013

Yamaha kaahailee!

Heips,

edellisessä postauksessani mainitsin kertovani myöhemmin miksi lattia-aitauksessa abypuolella oli pyyhkeitä aitojen peittona. Sattui nääs sunnuntaina kommellus; Yamaha-Kaahari todisti olevansa nimensä veroinen kaahatessaan päänsä jumiin taikakuutiosaitauspalan ruudukkoon. Hän huusi aivan hirveästi (hänellä on huomattu taipumus ylidramatisointiin :D ) ja todella ripeästi saimmekin sitten hänet irti aidasta, onneksi samassa huoneessa olevalla Spartalaisella oli taskussaan leatherman-monitoimivempain, josta hän valkkasi leikkuritongit ja varovasti leikattiin sitten aidan ruudukkoa suuremmaksi, jotta Yamaha pääsi peruuttamaan irti aidasta. Pieni oli hyvin hämillinen episodin  jälkeen mennessään tutkimaan paikkoja normaalisti ja syömään, eikä ihoa mennyt rikki kun hän ei onneksi altistunut millekkään teräville reunoille. Saman tien laitoin sitten marsujen loppuajaksi aitauksessa abyjen puolelle pyyhkeet aitojen ruudukon peitoksi, jottei vastaava toistuisi ja rauhallisesti menikin loppuaika. Selvittiin onneksi säikähdyksellä! Hän oli ilmeisesti vain todennut aitaukseen päästyään, että nyt on hänelle liian jännittävää ja pyrkinyt vimmalla pois kaverinsa Raparperin katsoessa hämmästyneenä vierestä... :D

Yamaha on vielä sen verran pieni, että nippa nappa sai vauhdilla mennessään päänsä ruudukosta läpi, mutta koska hän on kuitenkin saman ikäinen (3pv erolla) Nifran ja Nefimme kanssa (ja heidän kanssaan en ole vastaavaan äksöniin törmännyt), niin en osannut aavistaa tällaista tapahtuvan. :D Noh, tiedänpähän jatkossa oikeasti varautua kaikkeen... :D

Vielä ei ole Nefi jakaantunut.. Mutta näyttää siltä, että alkaa tapahtua todella pian. Marsu lepää niin useaan otteeseen mahansa kanssa syöminkien ja juominkien välissä kunnon potkujen näkyessä pitkähkönkin karvan läpi selvästi, niin pian luulisi tapahtuvan. Arvioitu 10vk täyttyminen astumisesta on viiiiiimeistään tämän viikon perjantaina.. Äiti veikkasi (marsua näkemättä), että olisi tulossa 2-3 poikasta, saa nähdä päteekö tässäkin absoluuttinen totuus siitä, että äidit ovat aina oikeassa. :D

-M

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Marsujenhakureissu!

Heii!


Eilen tosiaan haettiin ihanalta abykasvattajalta meille kaksi tyttöä ja tässä tulee kuvatositetta reissusta:


Tältä näytti häkki kun lähdettiin kotoa. Alakerta siis valmisteltu uusia perheenjäseniä varten, olin maltillinen kun VAIN 2pv ennemmin olin tämän pistänyt valmiiksi! :D N & N häkissä on extra laatikoita mökin päällä, ettei tytöt hyppisi mökkiraukan päälle, varsinkaan Nefi. :)


Kuljetusboksissa oli lahjukset kasvattajalle ja marsuille! :D


Sitten kävi keskellä-ei-mitään näin. Pojat (tuo vaalea töyhtö kuuluu veljelleni, jonka autoa ja kuskipalvelua käytimme, Spartalainen oli apukuskina) saivatkin sitten tovin fiksata autoa, josta sadesäällä hajosivat tuulilasin pyyhkijät. :D



Minä olin takapenkillä toistaiseksi ainoastaan lahjukset sisältävän boksin kanssa ja olin pojille henkinen cheerleader. Pom pomit vain puuttuivat. :D



Sitten tapahtui taikuutta ja BÄDÄÄM, boksista löytyi kaksi abyä, joista saamme tässä upeassa otoksessa ihastella lilaccia pyllyä. :D


Tältä näytti häkki asuttujen kerrosten osalta pienen nimilaputuksen jälkeen :) Nefi ottaa lepoa ja abyt piilottelevat heinäkasassa.



Tänään ajattelin hetkeksi laittaa marsut aitauksiin jotta voin häkkejä siivota helpommin ja he saavat liikuntaa. Tältä näytti abypuoli, kummatkin ovat tuolla heinäkaaren alla... Ja tarinan noista aitojen päällä olevista pyyhkeistä voisin kertoa hieman myöhemmin.. :D


Hän tuli paikalle, näki, koki ja katsoi parhaaksi lähteä. :D Näissä kuvissa päätähtenä on Maailman Yamaha-Kaahari, ihastuttava 11.9.13 syntynyt tyttö. Taustapiruna vilahtaa hieman Maailman Raparperin lilaccia naamakerrointa. Hassua, etten tullut ottaneeksi tänään Rapsusta enempää kuvia, täytyy tässä lähiaikoina korjata asia. :)

Mitäkö Nifra ja Nefi tekivät sillä aikaa kun abyt tuijottivat minua aitauksen omalta puoliskoltaan epäluuloisesti?

Remusivat kangastunnelissa, mitäs muutakaan! :D Tässä Nefi koittaa pyllykarvoineen tunkea tunneliin sen keskiseinästä ja Nifra hihittelee vieressä. Tuon tunnelin sain Zooplussasta boonuspisteillä ostettua ja nuo rakastavat sitä hirveästi! Nifra on niin huvittava kun välillä vaan "loikkaa tunnelin päälle" tehden mahaplätsin ja romauttaen koko höskän näyttäen hämmentyneeltä. :'D



 Nefi



Tästä itsepäisesti väärin päin kiertyneestä kuvasta näemme, kuinka Nefin mielestä heinä on tosiaan vihreämpää aidan toisella puolen! :D

Rapsu (joka muuten on syntynyt 18.5.13, eli on jo aikuisen iässä) on noista tulokkaista se rohkeampi, sellai cool tsirbula. Ei mennyt kuin tunnin verran meille saapumisesta kun hän jo -hitaasti mutta varmasti- tutkaili häkkiä ja surffaili siellä menemään. Yamahasta ei näkynyt nenänpäätäkään heinäkasasta tuntikausiin, toinen kun on hiukan herkempi/arenpi persoonaltaan. Ovat ihania kummatkin, odotan innolla millaisia yhteisiä hetkiä näiden abyisyyksien kanssa saamme jatkossa kokea. Erityisesti sitten, kun he ovat kotiutuneet tänne ja tottuneet uusiin ääniin ja hajuihin. :)



Sanoinhan, että laitan enempi kuvia etteriin ensi kerralla. ;) Kuvat ovat muuten otettu eilen ja tänään.

-M

perjantai 27. joulukuuta 2013

Marsumääräkuulumisia!

Hai!

Voihan hitsiläinen kun tilanteet elävät! En oikein tiedä mistä aloittaisin.. :D

Huomenna mennään hakemaan ihanalta abykasvattajalta kaksi varaamaani tytsyä meille! Voi että sentään. Olen lievästi sanottuna innoissani, kun pääsen vielä Marsulassakin käymään! Monen kymmenen marsun kanssa samaan tilaan. Saatan saada niin ultimaalisen "Hiiiiiiiiiiiiii ihanaaaa"-kohtauksen että pökrään siihen paikkaan kun joku moppimarsukin silmäkulmassa vilahtaa. :'D Niistä kahdesta saapuvasta sankarista saatte varmasti kuva"saastetta" eetteriin viim. ensi viikon aikana, kunhan nyt hetken kotiutuvat niin hyökkään sitten niiden kimppuun kameran kanssa. Naamioidun kasaksi porkkanoita. Tai jotain. :D Jännää!



Nefi muutama vk sitten.


Noh, toinen marsuistamme, Nefi (eli Spartalaisen marsu) on mitä todennäköisimmin kantavana. Tämä kauhistuttaa minua kovasti, koska Nefi ja Nifra kummatkin vielä painoivat alle 600g/kuikuttaja viime lauantaina ja toinen on vielä 85% todennäköisyydellä kantavana. Olen lueskellut, että suositus tulevan emon alapainorajalle ennen tiineyttä on siinä 700-800g hujakoilla. Ja nuo meidän pikkuiset vielä 3kk 2vk iässä kasvavatkin vielä! Aika karmivaa. :/ Toivotaan että kaikki menee hyvin.. Olen kuitenkin onneksi paljon lukenut erilaisia tiineen ruokintaohjeita ja erilaisista vaaroista synnytykseen liittyen ja meillä ollessaan ovat saaneet vain hyvälaatuista sapuskaa runsain C-vitamiinipitoisuuksin, onneksi. Kävin vielä varmuuden vuoksi ongelmien varalta hommaamassa äidinmaidon korviketta ja erilaisia hedelmäsoseita, jotta on sitten edes hieman buustia antaa tarvittaessa.

Tuo erittäin todennäköinen tiinehtyminen on tapahtunut, kun marsut olivat vielä kasvattajallaan, ennen eläinkauppaan siirtymistä. Selvittelin tässä nyt sitten asiaa (Nefin runsaan yht'äkkisen viikkotasoisen painonnousun ja muiden tiineyteen viittaavien asioiden huomaamisen jälkeen) eläinkaupan kanssa, he kysyivät sitten siltä kasvattajalta, että kuinka tämä on mahdollista. Hänen mukaansa ainoa mahdollisuus on, että ollessaan mammalaumassa (2-3mammaa noin samanikäisine lapsineen) on siellä myös ollut joku erittäin varhaiskypsä urospoikanen. Onneksi Nefin maha on aika pieni, eikä marsu esim. muistuta valtamerilaivaa, niin amatööriarvioni mukaan poikasia olisi tulissa todennäköisesti 1, mutta maksimissaan 2. 25.10 oli viimeinen päivä kun marsumme olivat kasvattajallaan, ja jos oletamme, että tiinehtyminen on tapahtunut kyseisenä päivänä, niin 10vk tulee täyteen ensi perjantaina, 3.1. Mutta koska tiinehtymisajankohta voi olla aiempikin, niin laskettu aika voi olla vaikka nyt. Noh, eipä tuolle mitään enää mahda, ei oltaisi kuitenkaan ihan näin jännää häppeninkiä tarvittu. :D


Nefi putkessa, Nifra seikkailee. :)


Noh, minulla siis oli vielä selkeä visio, että häkin kolmanteen kerrokseen tahtoisin laumaamme ja perhettämme täydentämään DEW tai PEW self tytön (tai tyttöjä), ja koska sellaiset tuntuvat olevan kiven alla niin olen iloinen ilmoittaessani, että löysin kuin löysinkin juuri sellaisen self dew-tytön jota kaipasinkin! Tämä ihana tyttö haetaan 12.1 sunnuntaina kotimatkallamme Turusta Keravalle. Iloisuus! :) Ja tämä valkoinen tsirbula saa häkkikaverikseen Oulusta varaamani curly-projektista syntyneen tumman värisen nimipäivänäni (3.12) syntyneen tytön! He ovatkin sitten viikon heitolla saman ikäisiä, eri puolelta suomea vain! :D

Katsotaan tosiaan kuinka tuon Nefin kanssa käy..  Miulla on sellai tunne, että sieltä tulisi valkoinen urospoikanen mustilla laikkukuvioilla. Seuraamme tilannetta jännityksellä..

Ensi kerralla tunkaisen taas kuvia eetteriin enempi!

-M

perjantai 20. joulukuuta 2013

Kuulumisia; mm. uusia asukkaita olohuoneessamme!

Heipähei!

 Tässä tovi on vierähtänyt arjen hektisyydessä ja voisin nyt hieman taas päivittää tänne kuulumisia, niin kehnompia kuin yllättävän kautta mukaviakin.

   Aiemmin mainitsemani reklamoinnit eivät loppuneetkaan siihen, vaan pääsin vielä oikein roimasti valittamaan taas (vaikkakin ainoastaan aiheesta) Zooplussalle, sieltä kun tuli minulle postitse usea rikkinäinen tuote muiden tilaamieni tuotteiden ohella. Paketit saapuivat miulle keskiviikkona viime viikolla, ja reklamoin pitkälti sitten keskiviikkoiltana kaiken maailman häslingin kera. Koko keissi vei miulta niin paljon poweria, että migreenihän siitä torstaille siunaantui ja kaksinkertainen harmistus (töihinkään kun en sen vuoksi päässyt). Onneksi sieltä ripeä ja ystävällinen asiakaspalvelu hoiti homman kotiin ja pääsin mahdollisimman pienellä vaivalla (en joutunut onneksi palauttamaan lähemmäs 5kg tavaraa, sekös olisi entisestään potuttanut raahata niitä jossain lumimyräkässä takaisin postiin kävellen), ja korvasivat minulle rikkinäiset tuotteet ja lisähyvitystäkin antoivat. Tilaan sieltä jatkossakin jos jotain tarvitsen, ainoastaan vain pidän mielessä sen, että on mahdollista joutua reklamoimaan rikkinäisinä saapuneista tuotteista. Hinnat siellä ovat vaan suurimmilta osin niin edulliset, että olen koukussa. Himputti. :D


 Tilasin vahingossa pupukokoa nuo pajusillat ja heinätunnelit, pajusillat saa onneksi taiteltua niin näppärästi, ettei se juuri haittaa ja heinätunneleista toinen halkaistiin sopivasti, jotta marsut saavat siitä "tunnelin" ja gerbutkin saavat oman "tunnelinsa". Otin tesmailuun hiukan kaikenlaista, tuossa ei ole kaikki, vaan loput ovat joko a/rikki (*insert kirosana*) tai b/pienempää tilpehööriä, joka rajautui kuvasta pois. Greenwoodsin marsunruoka on ainakin maistunut. Tuota heinää kuikut katsovat epäillen, mutta gerbiilit tykkäävät siitä heinästä kovasti. Erityisesti pesämatskuna. Se kun on todella pehmeää ja hyväntuoksuista niittyheinää. Pääosin syötän marsuille siis vain eläinkaupasta ostamaani hyvälaatuista normiheinää.


Marsut voivat mukavasti, hienostoneitimme N & N ovat saaneet paljon liikuntaa kuluneen viikon aikana, minulla kun vielä työstressistä johtuen oli tällä viikolla tiistai ja keskiviikko sairaslomaa infernaalisen useamman päivän migreenin johdosta, joten kotona ollessani aina jossain välissä olen saanut ripeästi marsujen aitauksen pystyyn olohuoneeseen ja siellä ovat tuntitolkulla saaneet kipitellä virikkeineen, sapuskoineen ja vesikupinkin kera. Onneksi on nuo taikakuutioaitapalat nykyisin, niin pystyi jättämään marsut aitaukseen siksi aikaa kun itse meni makkariin nukkumaan särkyä pois, ensimmäiset aitamme kun nuo maantiejyrät olisivat vetäneet ruttuun nopeasti ilman valvontaa. :) Rapsutuksia ovat kuikkumme saaneet varmasti ihan sopivan määrän, sen verran niiden kanssa jutustelenkin.     :)







  Yllättävinä kuulumisina voisin mainita reissun, kun kävimme maanantaina töiden jälkeen ostamassa heinää marsuille kyseisestä eläinkaupasta (edelleenkin parasta heinää mitä olen nähnyt), jossa tapahtui yllättävä käänne! Spartalainen oli tosiaan matkassa ja hän katseli liikkeessä olevia hamsteria ja gerbiilejä, ja vain ilmoitti, että haluaa kotiin jomman kumman, ja siinä sitten pohdiskeli vaihtoehtoja monelta kantilta. No jestas, ensinnäkin siinä hänen pohdiskellessan iskin silmäni hamsteriin, joka juuri peseytyi ja näytti tietenkin aivan ylitiösöötiltä ja nostatti pintaan taas sen fiiliksen, kun pienenä halusin hamsterin. Spartalaisen sosiaalisen luonteen huomioiden hän päätyi gerbiileihin, ja ne muuttivatkin sitten samana iltana meille. Saimme ostettua samasta liikkeestä vanhan 80 x 40cm akvaarion, virikkeet ja ruoan niille. Ja siitä se ihmettelynsekainen gerbiilitiedonhamstraus alkoi. Kummallakaan ei ollut juuri kokemusta kyseisestä eläinlajista, ei muuta kuin opiskelemaan netistä gerbufoorumeilta ja -yhdistyksen sivuilta! Hän osti siis itselleen koko homman, minä en osallistunut muuta kuin mielipiteen antajana vähäisten tietojeni perusteella, eläinkaupan myyjä osasi onneksi puhua omasta kokemuksestaan, hänellä kun gerbiilejä on kotona joten emme aivan taukkeina lähteneet liikkeestä. Jännittäviä käänteitä! Meille siis muutti kaksi valkoista (*insert virallinen värinimitys*), punasilmäistä, virkeää tyttögerbiiliä. He ovat syntyneet 25.3.13 (Joka muuten on sama päivä kun aloitimme Spartalaisen kanssa virallisesti seurustelumme!). Ja toki olemme sitoutuneet/Spartalainen on sitoutunut ostopäätöksen myötä antamaan mahdollisimman hyvän kodin näille nopsajaloille heidän loppuelämäkseen, tähän ei vaikuta se, että hän päätti asiasta aika nopeasti. :)


 Neidit odottavat kärsivällisinä prosessin etenemistä. Manteli/nassu helpotti asiaa. :)



 Juoksupyörä muuten laitetaan vain silloin tällöin häkkiin ettei se tule jyrsityksi. Hiekka-astia laitetaan joka ilta häkkiin, jotta neidit voivat kylpeä ja kiillottaa sieluaan. :) Häkin järjestys ja osittain virikkeetkin muuttuvat lähes päivittäin. Ja kuvista poiketen häkin katon päällä on painoja ettei vipeltäjät pääse karkuun. :)


Ei ole Spartalainen vielä keksinyt typyille nimiä, pidetään tuota tietolappua tuossa siihen asti.

Hämmentävää, että Spartalaisella on tällä hetkellä yht. 3 lemmikkiä ja minulla vain 1! :D Alustavasti on tosin sovittu, että ensi viikolla käytäisiin noutamassa miulle kaksi abytyttöä Hämeenlinnan huudeilta! Iik! (Varautukaa siis kuvapläjäyksiin viattomista, kuvauksen uhreiksi joutuvista uusista marsuista tuossa vuodenvaihteen tietämillä! :D )

Ja vielä suurta iloa aiheutti, kun ihastuttava kasvattaja Oulusta laittoi miulle n. viikko sitten sähköpostia, jossa oli kuvia juuri syntyneistä poikueista ja sain valikoida meille kaksi sopivinta tyttöä varaukseen! Jestas, olo oli sellainen "lapsi karkkikaupassa" potenssiin noin 6 miljoonaa. :D Katsotaan vielä, kasvattajalle syntyy muutama poikue tässä lähiviikkoina, jos sieltä jotain miunkin sydäntäni sykäyttävää putkahtaa vielä lisää, niin joudun kyllä kiipeliin valintaprosessissani.. Jaiks!

Nyt siis vielä selvennyksenä niille, joilla mielessä saattaa käväistä että olen hullu marsuhamstraaja ja tungen ne kuitenkin liian pieniin oloihin: meillä on kolmikerroksinen häkki (+varahäkki), kaikki pinta-alaltaan abouttiarallaa 120cm x 59cm. Kolmikerroksisen häkin tasot olemme eristäneet tukkimalla kulkureiät häkin pohjien keskellä keski- ja ylimmässä kerroksessa. Varahäkki miulla on vielä erikseen, tällä hetkellä vaatehuoneessa jemmassa mahdollista käyttöä varten. Esim. Jos joku kuikuista sairastuu ja täytyy eristää yms. Koskaan ei voi tietää. :) Tämän häkkitilamäärän takia meille mahtuu ihan mukavasti nuo yllä mainitut 6 marsua, varahäkinkin sijoittaminen olohuoneeseen on tarvittaessa mahdollista. Lattialle pääsevät hienostoprinsessat juoksentelemaan vähintään joka toinen päivä aidatusti.

Koita nyt sitten ottaa edustavia kuvia liukkaista saippupaloista.. :)

Tämä miut vallannut hamsukuumekkin vielä kaiken marsuhehkutuksen lisäksi on puistattava. Spartalainen on sitä vastaan, ettei meille nyt sellaista todella ilmesty, tarpeeksi on kuulemma tekemistä noissa nykyisissä ja suunnitelluissa tulevissakin (enkä sitä kielläkkään etteikö niissä olisikin tekemistä, mutta yksi hamsu..). Noh, kyllä se pöly laskeutuu.. Ehkä saisin itselleni ostaa syntymäpäivälahjaksi toukokuussa syyrialaisen hamsterin, mieluiten lämpimän toffeen tai hunajanruskeana (*insert viralliset värinimikkeet*). Siihen asti ehtiikin mainiosti opiskella hamsutietouttakin hamsterit.netistä ja mm. Hamsteriyhdistyksen sivuilta, sapaahan sitten hamsu asiantuntevaa hoitoa! :) Nimenomaan erakkohamsu kiinnostaisi kovasti.

Tänään piti töiden jälkeen käydä aiemmin mainitussa eläinkaupassa palauttamassa lainassa ollut gerbiilien kuljetusboksi. Satuin tietämään, että heille oli juuri tällä viikolla tullut lisää hamstereita ja sattumalta kävi vielä niin, että olin kaupungilla asioita hoitamassa yksin. Siispä arvattavissakin oli, että tovihan miulla siellä liikkeessä vierähti. Kuten olette ehkä huomanneetkin, satun olemaan aika sosiaalinen luonteeltani ja höpöttelemään jäinkin kauppiaan kanssa ja ihastelemaan hamstereita. Sain luvan vielä käsitelläkkin (lähinnä se oli pientä rapsuttelua jos hamsu tuli lähelle) niitä, olin aivan innoissani. Talvikoita siellä näytti eniten olevan myynnissä, Syyrialaisia ei ollut tällä kertaa (mutta tulee kuulemma tammikuussa, kamalaa!) ;), mutta niitä talvikoita sitten siinä rapsuttelin ja ihmettelin. Kävi vielä niin, että eräs tuhdissa kunnossa ollut vanhempi Herra Hamsteri päätti puraista sormeeni haavan, josta keskitykseni herpaantui sekunniksi ja hän pääsi siitä häkkien alarivistä livahtamaan. Ei onneksi lähtenyt pitkälle karkuun, mutta suurta koomisuutta toi tilanteeseen se, kun kauppiaan kanssa (jolla sattui juuri sillä hetkellä olemaan kalahaavi kädessä) pyydystettiin hamsu takaisin häkkiin kalahaavilla. Hahah. Spartalainen olisi nauranut itsensä kipeäksi. :D Loppu hyvin kaikki hyvin, hamsun ego vain koki kolauksen kun sitä jurppi mennä takaisin häkkiin. :)

Tuo hamsterin kotiin saaminen olisi varsin edukasta vielä siinäkin mielessä, että niihin tulisi perehdyttyä ihan eri tavalla kuin eläimeen, jonka kanssa et asu saman katon alla. Ajatellen tulevaisuuttani, ja sitä, että haluan eläinten pariin opiskelemaan ja töihin. Erikoistuminen moneen sorttimenttiin esim jyrsijöissä olisi tämän vuoksi varsin edukasta. Tietenkään ei lemmikkieläimet toimi vain välikappaleina, vaan rakkaina perheenjäseninä, pointti oli, että erikoistuminen/syvempi perehtyminen siihen kyseiseen lajiin tulee vielä kaupanpäällisenä. :)

Tjoo. Nostan fiktiivistä hattuani sille, joka jaksoi lukea tämän tekstin loppuun asti, kyllä taas "runosuoni" pulppuaa .. :D

-M

P.S. Sain tänään postista varaosat ison häkkimme pyöriä varten, ne kun olivat menneet rikki ja reklamoin aiheesta varsin selkeästi jo jokin aika sitten. Kerroin mitä osia tarvitsen, toistin samat monta kertaa ja arvatkaa mikä jäi puuttumaan? No tietenkin ne olennaisimmat osaset.......

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Iloisuus.

Heips,

mie tahdoin jostain syystä jakaa teillekkin sen, kuinka iloinen olen. Tiedättekö olon, joka vallitsee silloin kun sinulla on tiedossa jotain superihanaa, elämällesi täydellistä lisäystä ja sydämesi laulelee itsekseen onnellisuudesta? Sellai olo miulla on, kun tiedän alkuvuodesta saapuvaksi 4 ihanaa kuikuttajaa marsulaumamme vahvistukseksi. Aivan mahtiolo. Jos voisin, niin pistäisin paketteihin tätä oloa ja jakaisin vaikka postitse tätä superiloa niille, jotka ovat alakulon vallassa. :)

Jännittelen kovasti ja pidän peukkuja kasvattajien puolesta, että heillä menisi kaikki mahdollisimman hyvin ja odottelen uutisia saapuvaksi tässä lähiviikkoina kahdesta suunnasta. *jännitysmaximusaivanpähkinöinäiik* :D

Mikä on miusta hassua, on se, että miun äitini on aivan innoissaan tästä elämääni saapuneesta ja jääneestä marsukuviosta! Hän vain naureskelee onnellisena miun puolestani, ettei taida tulevaisuudessa kymmenenkään marsua miulle riittää.. Toinen oli ääni kellossa kun ennen lemmikkieläinkuvioita ostelin aika usein kenkiä.. Niistä äiti ei ollut yhtään niin kannustavalla moodilla, hahah. :D Joululahjatkin sain häneltä jo (tietysti avaan ne vasta jouluaattona) ja huomasin yhden paketin kyljessä "Varokaa marsua!"-kyltin. Äiti on mainio. :D

Onneksi nyt kuitenkin on jokseenkin järki (köhköh_vielä_köhköh, ;D ) menossa mukana, tähän kämppään mahtuu ihan mukavasti ne 6 kuikuttajaa (kolmikerroksinen häkki kun on), mutta  sen ylitse menevistä voisi tulla jo päänvaivaa tilapolitiikan puolesta. Suunnitelmissa kyllä on lähivuosina muuttaa tuon Spartalaiseni kanssa isompaan asuntoon ja hänelle hommattaisiin sinne koira (ja minä hysteerisenä valvon sitten vieressä ettei se pääse marsuhäkkien lähellekkään.. Toki pidän koirista myös kovasti tosin.). Sittenhän olisikin isompi kämppä kyseessä ja häkkitilat mahdollisesti isommat... *viheltelee viattomasti*

Krhm siis Spartalainen oli se, joka asetti 6 marsun rajan.. Ensin se oli 3, sitten ehdottomasti maksimissaan 4 ja pitkällisen keskustelun jälkeen 6. Sitten kun menee yli kuuden, niin hänellä kuulemma napsahtaa. Noh, antaa pölyn laskeutua sitten kun nämä tiedossa olevat kuikuttajat saadaan meille karjumaan ruokaa ja olemaan normaaleja epänormaaleja marsuja, ja sitten uudelleen tilannekatsaus.

Tämä on ihan sieltä jostain kun kauhian pitkiskuumeenkin olen jostain itselleni napannut, olen kyllä vannottanut itselleni, että niitä saan vain katsella kuvina netistä, eikä hommausaikeissa (tukkapöllyä itselleni henkisesti jo pelkästään ajatuksella leikkimisestä, että omistaisin jonkin ihanan kotipitkiksen vielä tulevaisuudessa). :D Asiaahan _kovasti_ helpottaa se, että muikuloista muikuloin abykasvattaja uhkasi näyttävänsä miulle myös moppimarsunsa kun käymme tammikuussa sieltä abytytöt hakemassa.

Jos sitä nyt nukkumaan..

-M

torstai 5. joulukuuta 2013

Kuvapläjäys, jossa N&N päätähtinä.

Purr?

Jaahas, tämä on taas niitä päiviä, jolloin bloggailen ihan urakalla. Noh, kellään tuskin on sitä vastaan mitään? ;D Kuvia eiliseltä ja meininkejä tältä päivältä.

Punnittiin taas tsirbulat ja painot ovat viikontakaisesta nousseet:
Nefi     451g    = +39g
Nifra    429g    = +30g



Nifra


Leikattiin myös pisimpiä kynsiä lyhyemmiksi Spartalaisen avustuksella, hyvin käyttäytyivät meidän hienostoneidit. Nefin kanssa hiukan oli häppeninkiä, kun takatassusta leikkasin varovasti kynsiä, ja yhdestä aivan miljoonasosan millimetristä leikkasin liikaa. Verta ei onneksi tullut, mutta pienen vinkaisun raukka päästi. Varmuudeksi töpötin hieman perunajauhoa siihen kynnen päähän kuitenkin. Onneksi ei sen pahemmin käynyt kuitenkaan ja vielä varovaisempi osaankin sitten olla jatkossa. :)

Tuo kynsien leikkuu onkin sellai juttu, mitä täytyy harjoitella siinä mielessä, että yksinäänkin ollessa saisi kynsiä leikattua. Lähinnä se rutiininomainen marsunpitoasento kynsienleikkuun aikana on vielä hieman hakusessa (tiedän kyllä miten sen kuuluisi mennä, ne muutamat variaatiot toimintatavoista, mutta käytännössä täytyy itse harjoitella), mutta kyllä se tästä kun kokemus karttuu. Ei kaikkea voi heti osata. :)

Tytöt ovat muuten alkaneet vaaleta! Huomasin eilen, että jestas, ennen aika lailla tummanruskeat kuviot ovat osittain vaalenneet ja väri lähentelee paikoittain jopa vaaleaa kullanruskeaa! o.o Jännää nähdä mihin tuossa ulkomuotopolitiikassa kehitytään kun Nefillekin kasvaa korvien taakse ja pyllynjatkeeksi pitkää kiharaa! :D

Katsokaa näitä Nefin pylly- ja korvantauskarvoja:






(Missään muussa asiayhdeydessä muuten tuskin on sopivaa kehottaa ihmisiä tiirailemaan korva- ja pyllykarvoja..Hahah :D )

Nefi seikkailee:










Ja Nifrastakin vielä:



 

 

Täydentävät kyllä mukavasti toisiaan nuo siskokset, Nefi kun tosiaan on hiukan arenpi (vaikkakin pomo Nifralle) ja metsämiesmäisempi tuon Nifran ollessa taas oikea sosiaalinen perhonen neitimäisemmän olomuotonsakin kanssa. Ihania ovat. *sydän*

-M

P.S Kuvat eiliseltä.


Marsuromppeiden uusi järjestys, taikakuutioiden residenssiin putkahtaminen ja lankaa(?).

Ugh! :D

Minulla on saldovapaata ollut töistä tämä päivä, ja mikäs sen mahdinpi ajanviettotapa kuin kotiluolan siivous/järjestely ja marsujenkin romppeiden jotenkin fiksusti asettelu. Kuviakin taisin muutaman räpsäistä, uhka niiden päätymisestä tähän postaukseen on tosi.

*rumpujen superdramaattista pärinää*




Ostin taikakuutioita kaksi paketillista! Ja koska olin käytännöllisyyden huipentuma, niin viime vkl pitkästä aikaa Hong Kongissa käydessäni ne ostin. Turusta. Huokaus. Kyllä muuten painoivat kotiinviemisinä kävellen ja junalla lisättynä muihin romppeisiin.. Oli ollut listalla iät ja ajat käydä Keravan Honkkarissa kuutioita hakemassa, mutta hiukan hankalan kulun vuoksi on aina jäänyt tuo reissu tekemättä. Jokatapauksessa, tässä todisteita:








Noniin. Ja koska olen luovuuspuuskiin taipuvainen olento, niin tokihan piti fiksata marsuromppeiden säilytys uuteen uskoon. Rakensin sitten hyllykön. :D

Tältä näytti rompevyöry ennen:




Tältä se näyttää nyt:


"Lokerot" on siis: "apteekki"jutuille (shampoo, pumpuli, eläinten puhdistusliinat, perunajauho kynsien leikkuuvahinkojen varalta [onneksi ei ole tarvittu tätä vielä kuitenkaan] ja kenkäboksi, jossa on mm. kynsisakset, harja ja kaikenmaailman medisiiniä ym marsuille sopivaa hoitomömmöä), ylijäämätarvikkeille (lisäjuomapullot, ruokakupit, heinäkaukalo...), ruoille (käyttämättömässä kahviboksissa on Oxbown Youngia) ja ylemmillä hyllyillä on aika väljästi pari kissanhiekkalapiota, tyhjiä kokoon taiteltuja kasseja ja pari kangaspitoista asiaa.


Kuljetusboksi on yleensä vaatehuoneen hyllyllä, nyt olin aikeissa ryhtyä imuroimaan ja se on marsuystävällisempää, että siirtää marsut pois samasta tilasta huutavan imurimme armoilta.


Nuo muovit tuossa heinien päällä on muuten tehokkaasti rei'itelty, vedin viiltoja itsekin saksilla pakettien kylkiin jotta ilma kiertää ja heinä pysyy hyvänä kauemmin.

Rakennetta tukemaan tyrkkäsin muutaman miljoonan nippusiteen noiden "connectoreiden" lisäksi, eiköhän koossa pysy. Väljyys rompemäärässä on hyvä juttu, nimittäin ensi viikolla miulle tulee taas suurehko lastillinen hyödykettä marsuille, saa nähdä mihin meinaan tunkea kaiken säilöön.. Noh, se on sen ajan murhe (köh siis ensi viikon murhe :D ). Taikiksia käytän nyt myös lattia-aitauksen kyhäilyyn, kun marsuneitimme pääsevät juoksentelemaan. Tuntuu wörkkivän hyvin. Ainiin, ja hintaa noilla hyödykkeillä oli ~34e/paketti, köyhdyin siis roimanlaisesti, mutta mietin että helkkari, kyllähän nuo vuosikausia kestävät. :)

Itse häkin tilasta sen verran, että alakerta/1. kerros on valmiina odottelemassa tammikuista lisäystä, virikkeitä useampaan kerrokseen on tulossa nyt ensi viikolla lisää, brand new mökki kuitenkin löytyy jo abyprinsessoja varten! :D Keskikerrosta selvästi kansoittavat meidän ihanat N&N ja ylimmässä kerroksessa on tällä hetkellä vain säilössä muutama lattia-ajan virike, lähempänä kerrokseen nro 3 tulevien asukkien hakuajankohtaa pistän heidänkin häkkinsä valmiiksi saapumista varten. Voin niin kuvitella, kuinka olen varmasti aiiiiiiiiivan totaalisen pähkinöinä (siis pompin seinille kärsimättömyydestä ja luultavimmin roikkuisin kattokruunusta jos meillä sellainen olisi) kun marsulauman lisäysten hakuajankohdat lähenevät. Onkohan Spartalainen lyönyt jo vetoa itsekseen, että kuinka paljon hakua ennemmin pistän häkkeihin kuivikkeet, virikkeet ja kaikki valmiiksi, vai maltanko odottaa viimetippaan, a.k.a samana päivänä pistäisin ne vasta kondikseen. Koitan nyt kuitenkin olla järkevä. Ainakin yritän. :D

Tältä näyttää olohuoneemme nyt marsuseinämän tiimoilta:







Ruokakippo on tuolla mökin päällä, koska muuten kuppi pelletteineen on aivan täynnä purua kun hienostoneidit vetävät hieman rundia pitkin häkkiä. :D Tarkkailen kyllä, että kummallakin on aina pääsy ruokakupille, no worries. Ketterästi mökin päälle loikkivat kummatkin muutenkin. Tuo alassuin käännetty murokulho tarttumapintapyyhkeensä kera on vielä portaana, jos sellaista sattuu tarvitsemaan.

Tuo Zooplussan heinätunneli on kyllä menestys. Nuo ovat nakerrelleet sitä aivan innoissaan ja sen on näköinenkin. :D

Ainiin ja vielä marsuihin liittymättömään asiaan: kuten ehkä huomaattekin, niin tuo meidän vitriini on tungettu kolmen kerroksen osalta täyteen lankakeriä, tämmöistä käy kun vapaapäivänä siivoaa. :D Olen vuosia neulonut hyvin aktiivisesti villasukkia, kaulaliinoja, lapasia, pipoja, you name it ja nyt otin langat taas näkyvälle paikalle, jos vaikka viimeisen puolentoista vuoden aikana väljentynyt neulomisintoni taas ponnahtaisi ilmoille. Tuossa on siis vain osa langoistani, nuo ovat kaikki (ehkä 6kerää lukuunottamatta) 7-veljestä lankoja ja vaatehuoneessa miulla on vielä säilössä muita lankoja määrällisesti noin 2 jätesäkillistä. :D Olen tehnyt villasukkien osalta aika paljon asiakastilaustöitä, muutama keissi oli vielä sellainen, etten edes ollut koskaan tavannut asiakkaitani, he olivat kiertoreittiä kuulleet minusta ja tilasivat parit pitkävartiset kirjoneulesukat. Ja olivat tekeleisiini erittäin tyytyväisiä kuulemani mukaan. Jossain päin Oulua siis kulkee kaksi naista minun tekemissäni kirjoneulesukissa! :D

Tässä vielä picture pelkästään noista langoista:




Tähän vielä piruillakseni tunkaisen parit kuvat kyseisistä tassunlämmittimistä:









Asiakkaat itse toivoivat värit ja antoivat osviittaa aiheista. Harmaisiin piti pistää "jotain söpöä" ja enkelinsiivet, sydämiä, etanoita ja mm. rusetteja niihin putkahtikin. Mustavalkoisissa ei ollut aiheen kanssa mitn preferenssiä, mutta koska tiesin asiakkaan olevan Oulusta, niin kikkailin osan Oulun kunnallisvaakunasta tuonne jalkapöydän kärkeen... :D

Tjoo. Jos tähän nyt tällä erää.

-M